Homestay 19-20.1

Meille tarjottiin mahdollisuus vierailla toistamiseen japanilaisessa perheessä. Tällä kertaa yön yli. Jännitti kyllä ihan kamalasti, mutta olen todella iloinen että ilmoittauduin mukaan. Reissu alkoi lauantaiaamuna (19.1) yhdessä muiden vierailuun osaaottavien kanssa Inagen juna-asemalla, josta matkasimme Kisarazuun. Kisarazussa meille oli järjestetty ensin yhteinen tervetuloa-juhla. Saimme kokeilla japanilaista kalligrafiaa yhdessä isäntäperheidemme edustajien avustuksella. Olen harrastanut piirtämistä ja maalaamista sen verran, että luulisi pensselin pysyvän kädessä. Täytyy silti myöntää että kalligrafia on todella haastava tekniikkalaji :D Ihan hävetti omat tuotokset kiinalaisten vaihto-opiskelijoiden rinnalla, jotka nyt luonnollisesti ovat harrastaneet kalligrafiaa esikouluiästä saakka. Isäntäperheeni äiti Hiroko ひろこ (tai no isoäiti, koska isäntäperheessäni asuivat isovanhemmat, heidän tytär, tämän mies ja heidän lapsensa saman katon alla) jaksoi kuitenkin kehua kuinka taitava olin!
Tapahtuman jälkeen lähdimme isäntäperheeni kotiin. Olin todella iloinen kun selvisi että perheen talo oli vanha ja perinteinen, juuri niin kuin olin toivonutkin. Perheen pienin (Aki-san あきさん 6v) oli mitä todennäköisimmin odottanut saapumistani kuin kuuta nousevaa ja oli heti alusta alkaen paras kaverini. Oli myös hyvä että pakkasin tuliaiseni Angry Birds-aiheiseen lahjakassiin, koska Aki piti kyseisestä pelistä! Ensimmäisenä päivänä pääsin kokeilemaan ikebanaa lähistöllä asuvan Hirokon ystävättären luokse. Illalla söimme nabea (japanilainen ruokapöydässä valmistettava pataruoka), koska en ollut sitä vielä aiemmin päässyt kokeilemaan. Illalla kävin myös japanilaisessa kylvyssä (vesi +40-43 astetta. huom! kaikki kylpevät samassa vedessä. Ennen veteen menoa peseydytään huolella.). Seuraavana päivänä sain kokeilla aitoa Hirokon omistamaa kimonoa. Kimonon pukeminen on melkoinen urakka. Hiroko ei omien sanojensa mukaan osannut riittävän hyvin, joten hän oli varannut ajan salonkiin, jossa eräs vanha rouva puki sen päälleni. Välillä tarvittiin myös avustajaa, joten pukijoita oli parhaillaan kaksi. Kimono ylläni vierailimme sitten salongin vieressä sijaitsevassa temppelissä. Sen jälkeen palasimme perheen kotiin ja söimme lounasta, minkä jälkeen he kyyditsivät minut juna-asemalle.
Ja muistinko kertoa, että koko tänä aikana minulle puhuttiin vain japania? Vaikka oma kielitaitoni ei ole vielä sillä tasolla, että pystyisin kommunikoimaan täysin niin kuin haluaisin, olen oppinut ymmärtämään melko hyvin. Kyllä se tästä vielä lähtee :D

Ikebana-tädin lampussa roikkui totoroja :)

Nukuin futonilla. Todella perinteistä siis.

Sunnuntaina ennen lähtöäni. Akin ottama kuva.